lauantai 29. maaliskuuta 2014

Voihan kevät!

Kaikkea muuta kuin näin synkissä tunnelmissa...
...sillä onhan kevät kaikkein kaunein vuodenaika!


Todellakin, se on se kevät. Mutta ei paniikintunnetta enää, onneksi. Sen sijaan on ollut aikamatkapäivä! Täytän hakupapereita kouluun, joten sen puolesta on pitänyt kahlata läpi työarkistoja. Samalla palautuu mieleen, että onhan mulla ihan vasta ollut tällainen työidentiteettikin. Sellainen, että kun tein liikaa töitä, se kirjoitettiin kuin kirosana; oon taas t**ssä! Ja olipa mulla joskus muinoin sarjakuvapiirtäjäidentiteettikin, hassua ja aika kivaa! Ei mua haittaa etten piirrä sarjiksia nyt, mutta ehkä sitä harrastusta vois joskus taas viritellä...

Ulkona aurinko paistaa, sisällä pöly kimmeltää, la-la-laa. Sen pölyn teille kuvaisin, jos vain osaisin! Yö ja kannattaisi nukkua, mutta kuka malttaa, kun on kevät? Kesäaikakin alkaa reilun vuorokauden päästä.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sairastuvalta hei!

Oli yö. Olin juuri varannut netin roskalavalta meille keittiön kulmakaapin. Viiden minuutin päästä kuopus oksensi sänkyynsä. Sellaista elämä on just nyt. Kaikkea voi suunnitella, eikä kuitenkaan mitään. 

Tänään onkin sairastupailtu, ja sen kunniaksi syöty puurot olohuoneessa. 

Ja elämä menee niin kuin se menee ja lopulta parhain päin: Roskalavalta saatu kaappi haettiin, todettiin järjettömän isoksi lastulevymöhkäleeksi, ja diilattiin se välittömästi seuraavana jonossa olleelle. Samoin sunnuntaina ostettu kaappi taitaa jatkaa matkaa eteenpäin, koska ehdolla on jo uusia, entistä paremmin tilaan sopivia. Kun en ole rakentamisen ammattilainen, en edelleenkään osaa hahmottaa jokaista kulmaa ja ratkaisua etukäteen. Jos voisin, askartelisin kaapeista pahvimallit, joita voisin sitten liikutella edestakaisin samalla kun suunnittelen. Se ois kuin aikuisen legoleikki!

Söpön nukkumisen (kolmet unet tavallisten yksien sijaan) lomassa kuopus oli oikein reipas. Vaikkei aamulla ulos päästykään, ihana aurinko onneksi piristi sisälle asti. Illalla sentään pääsin vinttaamaan pyörällä kirjastoon keskimmäisen kanssa.

Sairaanhoidon ja vinttailun lisäksi olen tänään lukenut uusia kivoja blogeja. Lisäilen niitä vähitellen tuohon sivupalkkiinkin.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Keittiön uudet kujeet

Tää hylly ois tässä ja sitte tää sahais tästä ja tekis tällasen kulmahomman ja toi mahtuis tähän ja toi tohon. Suunnitelmat elää!

Nykyisen keittiön todellisuus, jos on just siivonnut.

Remonttivaiheita. Ei ole näin tyhjää ollut sen jälkeen...
Mahatauti taitaa olla voitettu, koska suunnitelmia on taas päässä enemmän kuin ois hyväksi. Kohteena on tänään ollut keittiö. Sitä voisi yhdellä sanalla luonnehtia rönsyileväksi. Toinen sana on pieni, ainakin kun suhteuttaa väkimäärään (viisi). Keittiöön asennettiin mittojen mukaan tehdyt alakaapit joulukuussa 2008. Tuolloin olin ihan varma, ettei me tarvita lisää yläkaappeja. No, mieli muuttuu. Toisaalta, on tuota populaakin tullut talouteen pari lisää. Ongelma on siinä, että nykyisessä keittiössä on paljon roikkuvaa tavaraa. Boheemia, juu, ja rentoa, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä. Selkeyttä ja tavarat piiloon, kiitos! Toki alakaapit olivat aikanaan iso parannus, koska sitä ennen keittiö oli nykyistäkin boheemimpi. Harmi kun en löytänyt kuvaa tähän. Oli suurkeittiöallasta, eriparista alakaappia ja vielä nykyistä enemmän keltaista. Koko keittiö oli tosi epäkäytännöllinen – mutta aah niin pärsöönällinen.

Oikeastaan aloitin keittiön kanssa pari viikkoa sitten, kun olin päivän kahden kuopuksen kanssa. Kävimme kirpparilla, ja löysin sieltä puisen leipälaatikon. Raivasin myös puuhellan tavararöykkiön alta esille ja käyttöön, ja järjestelin kapustoille laatikon. Aiemmin nekin olivat esillä, huoh. Tänään soittelin muutamasta myynnissä olevasta yläkaapista, ja varasin yhden sunnuntaihin asti. Lähtisköhän tämä projekti nyt etenemään? Mies miekkonen kielsi, ettei saa vaihtaa kaappeja yks kerrallaan, vaan kaikki muutokset olisi tehtävä kerralla. Onpa tylsää! Ihan vähän vaan oisin voinut ens viikolla vaihdella joitain pikkukaappeja...

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Monta syytä blogata



Tykkään listoista. Voi liittyä järjestyksenkaipuuseen. Listaanpa siis syitä aloittaa bloggaus.

1. Tahtoisin kuvata enemmän ynnä parempia kuvia ja tehdä kuvista kokonaisuuksia. On osoittautunut toistaiseksi tosi vaikeaksi...

2. Haluan kirjoittaa. Vaikka kirjoittaisin kepeästi, sentään saan kirjoitettua, enkä vain aio.

3. Etten roikkuisi vain facebookissa. Perustelu: jos olen blogeissa, en ehdi olla muualla somessa niin paljon (lasketaan ehdottomasti blogien hyväksi puoleksi!).

4. Dokumentointi: aatellapa, että mulla ois tallessa kaikki pääsyliput ja käsiohjelmat kaikilta keikoilta ja festareilta, joilla oon käynyt 15-vuotiaasta asti. Vaan kun ei ole! Mitähän kaikkia bändejä mä oon nähnyt?!? No nytpä voin sentään dokumentoida kaikki tästä eteenpäin kuorimani perunat!

Jälkikirjoitus: Jännä kirjata nämä syyt nyt, ja nähdä, onko syyt samat vielä myöhemmin. Useinhan voi elämässä tehdä samojakin asioita, mutta eri aikoina vähän eri syistä tai muuten eri tavalla.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kummitusjuttuja

Oletteko kuulleet kummikattiloista? Moni ei ehkä ole, mutta meidän keskimmäiseltäpä sellainen löytyy. Poika sai kattilan kummilahjaksi, ja se on ollut tasaisesti käytössä. Perjantaina kummikattila keitti mustapapuja ja heti perään tänään kikherneitä (laiskalta säästyy kattilanpesu, kun ketjuttaa keittohommat!). Pavut onneksi maistuu meillä kaikille, ja ne sopii myös hyvin tämän kevään budjettiin.

Aasinsilta kattilasta: Päästiin itsekin tänään kummittelemaan kummitytön (samaisen kattilanantajaperheen kuopuksen) kolmivuotissynttäreille. Onneksi, ettei mennyt ruokavalio liian terveelliseksi!




keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Jostain on aloitettava...

...ja se alku on tässä. Ajatus muhi päässä jo aiemmin, mutta viimeistään kevään ja auringonpaisteen myötä tekee mieli aloittaa kaikkea uutta, eikö? Projektit lisääntyy, joten miksei yksi pikku blogikin siinä samalla! On hullaannuttavaa nähdä taas valoa: keskipäivän vielä vähän kuulasta valoa... tai aikaisen aamun sinertävää valoa verhojen läpi. Tarkasti katsoen sinisessä kuvassa näkyy pöydällä kaksi vielä keskeneräistä työtä, joista kerron lisää myöhemmin. Siihen asti: lisää valoa vaan, kiitos!


Kuva: LR


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla